sunnuntai 28. lokakuuta 2012

the owls are not what they seem


Paljoa ei ole tapahtunut. Vastaanotin todella käppäisen postikortin Heinolasta ja olen katsonut 18 jaksoa Twin Peaksia. Torstaina olin Tivolissa paardeilemassa ja huh huh se vasta oli kyllä jotakin. Joku random poika sanoi mulle röökikopissa, että "you are beautiful and amazing." Ennestään tuttu kiva poika sanoi, että tapa, jolla puhun, on "super awesome". Tultiin parin tyypin kanssa tänne meille sitten jatkoillekin vielä ja ryypättiin aamukahdeksaan. Kämppikseni on siis Belgiassa. Ainoa vaan, että nyt olen entistä enemmän sekaisin päästäni tuon yhden tyypin takia. Voihan vittu. Eilen illalla join sitten kaljaa täällä yksin ja angstasin menemään. Sekä pelkäsin, koska Twin Peaksin katsominen yöaikaan yksin ei ole ehkä sitä parasta puuhastelua.

Olin jo henkisesti valmistautunut kirjoittamaan yhtä raporttia, mutta onneksi katsoin sen deadlinen uudestaan ja selvisi, että se onkin vasta viikon päästä. Lisää Twin Peaksia it is then. Tänne kämppään on muuten viikon sisällä tullut ihan törkeän kylmä. Patteria olen saanut koko ajan laittaa isommalle ja nyt hoksasin laittaa kämppiksen puolen patterinkin täysille. Toivottavasti kohta on lämpimämpää. Mutta meillä ei ole sentään lunta ulkona, HAH.

En ole muuten ihan varma, että käänsivätkö nämä kellojansa täällä viime yönä. Kai nyt? Mun Macbook ja puhelin ainakin käänsivät itse itsensä. Pitää kuulostella tuota kirkon kelloa. Toisaalta viime yönä se löi kolme kertaa samaan aikaan kun puhelimeni hyppäsi tunnin taaksepäin kello kahteen. En tiedä, olen aivan sekaisin. Onneksi ei ole ensi viikolla koulua kumminkaan (taaskaan, lol), niin ei tarvitse olla edes heti oikeassa ajassa.

Ei kommentteja: