Pääsiäisen vietin Heinolassa porukoiden luona.
Pääsin koiran kanssa lenkkeilemään ja yritin bongailla kevään merkkejä, kuten leskenlehtiä ja sinivuokkoja, mutta en nähnyt yhtäkään. Sen sijaan näin vieläkin varmemman kevään merkin: tunnetuimman paikallisen spurgun, joka oli kaivautunut talvipesästään.
Dante sanoo, että lopeta nyt se dataaminen ja rapsuta mua.
Tämä on serkkuni koira Laku. Ihanasti hänkin nauttii auringosta.
Viimeisenä Piki, mun kummitädin koira. Se on "pelastettu" ei-niin-hyvästä kodista ja on välillä vähän arka ja epäluuloinen, mutta kuitenkin ihan eri koira kuin ennen kodinvaihdostaan.
2 kommenttia:
Mä oon vähän järkyttyny noista raparperin nupuista, jollasia en oo koskaa nähny! Vaikka meil kasvaa Heinolassa sitä :D
Mitä ihmettä :D Ite oon ainakin ryöminyt jokaisen neliömetrin meidän pihasta läpi pienenä ettei vaan mikään kasvi tai muu jää huomaamatta :D
Lähetä kommentti