Tervehdys Hollannista

Mun piti ruveta kirjoittamaan blogia tästä vaihtohommasta jo ennen kuin lähden Suomesta, mutta en silloin saanut aikaiseksi. Aattelin, että heti perillä sitten. Oon kuitenkin ollut täällä jo kohta kolme viikkoa, hups vaan. Kaikenlaista odottamatonta tapahtui ja lähinnä päässä pyöri vaan ajatus, että missä mä nukun ensi yön. Aion tässä nyt vähän avata tätä valtavaa läjää paskaa.

Aloitin tietty asuntojen kattomisen Suomesta käsin. Halusin mieluummin löytää huoneen omia reittejäni kuin koulun kautta, mutta se osoittautui suht hankalaksi. Tosi monella huoneita tarjoavalla sivustolla on joku ihmisen elämää hankaloittava systeemi, kuten etttä en voi vastata mihinkään huoneilmoituksiin ellen maksa palvelun käytöstä 30e kuussa. Tämmöset tuli karsittua heti pois. Kaverin kehotuksesta pistin oman asuntohakuilmoituksen erasmate.com-sivustolle ja sitä kautta melko pian eräs kreikkalainen mies otti yhteyttä.

Miehen tarjoama huone kuulosti ja näytti hyvältä ja eipä aikaakaan kun se lähetti mulle jo vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi. Lähetin allekirjoitetun sopparin takaisin ja tyyppi lähetti vielä omalla allekirjoituksellaan sen mulle. Nyt mulla on myös laki puolellani, aattelin.

Mun piti maksaa takuuvuokra ennakkoon, 600 euroa. Laitoin ne menemään Western Union Money Transferin kautta, koska se oli kuulemma helpoin ja nopein ratkaisu. Vuokraisäntä kiitteli rahoista, neuvoi mua tulemaan taksilla rautatieasemalta kämpälle saapumispäivänäni ja lupasi lähettää puhelinnumeronsa palattuaan matkalta.

Ensimmäisen vitutuksen aiheutti pyyntö lähettää lisää rahaa, sillä kuulemma miehen isä, jonka omistuksessa asunto on, oli luullut mun lähettävän takuuuvokran lisäksi myös ensimmäisen kuun vuokran takuuuvokran mukana. Kieltäydyin maksamasta vedoten sopimukseen. Tätä tyyppi ei millään meinannut uskoa vaan sanoi, että jos ei ala rahaa kuulua niin sopimus puretaan. Tämä ei ollut mukavaa kuultavaa n. 3 päivää ennen lähtöäni ja pelkäsin, että mulla ei olisi kämppää ollenkaan jos en suostuisi. Pitkitin kuitenkin hommaa kyselemällä juttuja, mm. tyypin isän mailia, tyypin puhelinnumeroa, saapumisaikaa yms. Lähtöpäivääni mennessä tilanne oli edelleen auki. Helsinki-Vantaan lentokentällä katoin s-postit ja siellä tyyppi uhkaili taas purkaa sopimuksen. Laitoin viestin, että Western Union ei anna mun lähettää enää enempää rahaa ilman rekisteröitymistä, pistin koneen kiinni ja menin lentokoneesen.

Amsterdamin lentokentällä en ensin meinannut löytää laukkuani ja sitten myöhästyin junasta. Yritin soittaa vuokraisännän antamaan puhelinnumeroon, mutta siellä automaattinen ääni sönkötti jotain hollanniksi. Kysyin vieressä olevalta naiselta, että mitä tää meinaa ja kuulemma meinasi, ettei numero ole käytössä. Lähetin s-postia vuokraisännälle, että mikä on homman nimi, olen tulossa kämpälle. Tässä vaiheessa tajuntaani alkoi iskeä, että todennäköisesti kämppää ei ole. En kuitenkaan panikoinut vaan otin taksin saamaani osoitteeseen.

Ja juu, eihän sitä siellä ollut. Taksikuski oli ihana ja soitteli "naapureiden" ovikelloa kysyäkseen vielä heiltä neuvoa, mutta vastaus oli sama, tuollaista numeroa ei ole olemassa. Taksikuski oli kovin pahoillaan, mä en oikein enää osannut olla, olin kai jo varautunut siihen, että näin tulis käymään. Taksikuski lupasi myös selvittää tätä asiaa ja heitti mut hotelliin.

Seuraavana päivänä tapasin rautatieasemalla ESN-porukkaa ja niiden kanssa oli semmonen luxemburgilainen dude joka tarjoutui lähtemään mun kanssa SSH:n (Short stay solutions, koulun kanssa yhteistyötä tekevä opiskelija-asuntolajärjestö) toimistolle kysymään kämppää. Siellä ei tärpännyt, joten lux. burg. tyyp. (noloa, mulla ei oo mitään hajua miten sen nimi kirjotetaan, joten en viitti kirjoittaa sitä) tarjoutui majottamaan mua pari yötä. Samana päivänä tutustuin vielä unkarilaiseen Annaan, joka lupasi, että voin tulla sen kämppään asumaan kahdeksi viikoksi. Vitsi miten ihania tyyppejä. Siellä Houtenissa sitten majailin tosiaan ensimmäiset pari viikkoa, kunnes sain koulun kautta tämän huoneen, jossa nyt asun. Muuttaa tarvii vasta kun lähden Suomeen.

Tää on pienempi kuin oletin, mutta kyllä mun kamat tänne mahtuu. Kämppis on mukava, tarjoutui jo lainaamaan mulle ylimääräistä patjaansa jos haluan kutsua jonkun yöksi. Yhteiset tilat on vähän siivottomat, jengi ei oikein tajua tiskata astioitaan... Vessatkin vois olla paremmassa kuosissa. Mut näillä mennään.

Poliisi tutkii nyt tota huijaustapausta, mutta en luule liikoja. Luultavasti ne ei saa koskaan tietää, kuka se tyyppi oli. Se esiintyi väärällä nimellä ja ilmeisesti on tehnyt sitä monelle muullekin, aina eri nimellä ja tiedoilla yms. Viimeksi toissapäivänä lähetin poliiseille pyynnöstä noiden s-postien koodeja, että saavat niistä IP-osoitteet ja jos jotain muuta tarvitsevat. Toivottavasti se auttais. Senkin takia haluaisin, että toi tyyppi saadaan kiinni, ettei se kerkeä enää huijaamaan muita. Tokihan toi on jokavuotista ja monet tota harrastaa, joten jos suunnittelet vaihtoa ja huoneen hommaamista, ole varovainen ja vain harvoissa tapauksissa laita rahat etukäteen.

Tähän kaupunkiin oon saanut tutustua tosiaan jo kohta kolme viikkoa ja tykkään. Keskiaikainen keskusta on tosi nätti kanaaleineen ja puineen ja nää vähän normaalimmat alueetkin on tosi kivannäkösiä. Baaria ja klubia löytyy, yks coffee shopkin on testattu. Oon tutustunut tosi moniin tyyppeihin ja potentiaalia on muuhunkin kuin moikkailututtavuuteen. Esim. tänään oon menossa brittiläisen Amberin luokse bileisiin. Oltiin eilen sen kanssa Tivolissa bailaamassa vähän Tavastian lauantaidisko-tyyppisissä kemuissa ja oli kivaa. Luulin, että lähdin baarista suht aikasin, mutta oikeasti kello oli puoli viisi. En sit tiedä moneen se olisi ollut auki, varmaan kuuteen? Tuolla näyttäis olevan ihan ok keikkojakin tulossa, pitää siis mennä kokemaan Tivoli keikkamiljöönäkin.

Alan tässä valmistautua iltaa varten, laittelen huomenna ehkä taas jotain sönkötystä ja kuviakin tänne. Mun kameran akku tosin loppui jo kaksi viikkoa sitten enkä muistanut ottaa laturia Suomesta mukaan. Pitäis käydä jossain kamerakaupassa kyselemässä jos sais ostettua pelkän laturin, tai soitettava mutsille että laittaa tulemaan postissa. Nyt kun mulla on jopa osoite!