Tein tänään tuommoisen pitsan. Tuli muuten aivan hyvä rapea pohja kun kauli taikinan mahdollisimman ohueksi ja esipaistoi sitä pari minuuttia. Täytteeksi pistin juustoa ofkoors, soijarouhetta (jonka kanssa samassa kipossa jääkaapissa oli vähän kikherneitä, joten heitin nekin samalla), sipulia, paprikaa, kirsikkatomaattia ja fetaa. Söin puolet heti kärkeen ja vasta nyt olo alkaa normalisoitua. Eipä tarvinnut mitään muuta sitten tänään syödäkään. Eikä tehdä. Huomenna olisi englannin tentti enkä ole lukenut yhtään. Typerää opiskella englantia vielä sen lisäksi, että sitä puhuu, kirjoittaa ja kuuntelee koko ajan. No joo, tietty business vocabulary ja professional touch ja kaikkea. En edes tiedä, missä luokassa meillä on tuo tentti. En tiedä, saanko tuotua tarvittavan määrän opintopisteitä täältä Suomeen tällä menolla. Ahdistaa.
Viikonloppuna kävin pikaisesti Amsterdamissa vähän shoppailemassa (mm. oranssin villatakin, huh huh) ja varaamassa hotellihuoneen 1,5 viikon päästä saapuvaa vierastani ajatellen. Halutaan siis tutustua Damiin paremmin ja on kiva olla siellä muutama yö, ettei tarvitse ravata joka päivä junalla, vaikkei tämä pitkä matka olekaan. Utrecht Centraal - Amsterdam Centraal matkassa menee siis joku 25 minuuttia. Mutta se kuitenkin maksaa sekin, joten helpompi varmaan näin. Eikä tarvitse lähteä kikkailemaan noiden yöjunien kanssa.
Lähetin tuossa muuten sähköpostia yhdelle kiinalaiselle hierojamuikkelille, koska tässä alkaa niska ja hartiat olla suhteellisen lukossa. Lisäksi laitoin yhdelle kuntosalille viestiä kun niillä oli semmoinen kahden viikon kokeilujakso, että jos menisin sinne kokeilemaan. Elikkäs olen nyt päättänyt laihtua perkele. Ja niin, söin juuri puoli pellillistä pitsaa tänään. Että tarvitse nyt tähän projektiin jotain muutakin työkaluja kuin syömisen vähentämisen ja terveellistämisen (joka kyllä oikeasti on lähtenyt parempaan suuntaan, uskokaa pois, välillä vaan lipsuu). Ajattelen joka päivä, monta kertaa päivässä, että olen ällöttävä. Haluaisin lopettaa tämmöisen.
Muutenkin olen jotenkin ollut vähän allapäin. Ikävöin ihmisiä ja Suomea. Enkä haluaisi. Näin tämmöisen kuvan yksi päivä selatessani imguria:
Tätä just pelkään. Pitäis nyt elää enemmän. Tehdä ihan päättömiä juttuja. Olla välittämättä mistään. Mitä sitten, jos teen itsestäni pellen, mä lähden kuitenkin täältä pois tammikuun lopussa enkä hyvin todennäköisesti enää nää näitä ihmisiä, jollen tee jotain sen eteen. Aloitan nyt jonkun "tee yksi asia päivässä, jota et normaalisti koskaan tekisi" -kampanjan.
2 kommenttia:
Toi kampanja kuulostaa hyvältä! Siihen asiaan mäkin olen nyt heränny. Ikää tulee koko ajan lisää ja mahdollisuudet lipuu vaan ohitse ellei niihin tartu. Ja mitä väliä millään on täällä Suomessakaan, vaikka näitä ihmisiä näkeekin, pitäisi silti elää täysillä. Niin mä ennen teinkin, mutta negatiivisessa mielessä. Positiivisella en oo oikee uskaltanu, mut siihen on tulossa muutos.
Tsemppiä siis kampanjaasi ja kertoilehan kuin se edistyy. :)
Ps. ISO ikävä!!
Joo siis samahan tää on joka paikassa, Suomessa ahdistun tästä ihan yhtä lailla. Nyt vaan on jotenkin konkreettisempaa, kun tää on oikeasti once in a lifetime -homma ja sitten täällä vaan surkutellaan menemään. Tälle pistän lopun. Raportoin etenemisestä!
Lähetä kommentti