lauantai 22. syyskuuta 2012

our house in the middle of our street

Ostin uuden laturin. Maksoi 40 euroa. Mutta nyt on sitten uusia kuvia vittu!










Tältä näyttää meidän talo ja mun huone(enpuolikas). Pitäis hommata lisää kamaa seinille. Luulen, että julisteet voisivat edistää mun hyvinvointia vielä entisestään. Ilahduttavaa on myös huomata, että olen samanlainen sika kuin Suomessakin ja pöytä notkuu kaikenlaisesta krääsästä, joka on heitetty vaan siihen ja jota ei jakseta viedä takaisin keittiöön tai hyllyyn.

Kävin tänään Media Marketin lisäksi myös levykaupassa pläräämässä (mukaan tarttui The Crampsin Psychedelic Jungle) ja kauppakaupassa ostamassa leipää. Kun tulin reissultani takaisin, huomasin, että olin vahingossa jättänyt Swansin uusimman levyn soimaan lähtiessäni, eikä se ollut vieläkään lopussa.

Harmittaa vähän sikana kun ei ollut eilen illalla mahdollista ottaa kuvia tuolta tuomiokirkon aukiolta. Siellä oli joku DJ soittamassa ja kirkon torniin heijastettiin videoklippejä, valoja yms. Ympäröivien puiden lehdetkin värjäytyi mm. siniseksi. Ihan mielettömän siistiä. Siinä sit sippailin kaljaa ja poltin röökiä. Ei mitään hajua, mikä toi juttu oli, en löydä Facebookistakaan mitään tuohon viittaavaa tapahtumaa. Noita vois olla useamminkin, esim. vaikka silloin, kun saan vieraita Suomesta.

Tänään en jaksa tehdä mitään, vaikka olisi paritkin bileet tiedossa. Vähän syyllinen olo kun ei mene, mutta nyt just kiinnostaa eniten olla himassa ja kuunnella musiikkia. Jääkaapissa on mansikoita ja viinirypäleitä, kämppis on lähdössä jonnekin bailaamaan ja sain Spotifynkin vihdoin toimimaan. Ei vois toivoa oikeestaan muuta.

torstai 20. syyskuuta 2012

Houten

Aion tänään mennä ostamaan uuden laturin kameraani. Sitten saadaan tännekin tuoreita kuvia. Nyt ajattelin laittaa materiaalia ensimmäisiltä kahdelta viikoltani täällä. Asuin siis unkarilaisen Annan luona Houtenissa, joka oikeastaan on oma pikkukaupunkinsa. Kouluun piti kulkea junalla ja bussilla ja toi junalla kulkeminen oli kyllä ihan vihoviimeistä hommaa. Onneksi ei tarvitse tehdä sitä enää päivittäin. Siinä siis vitutti lähinnä näiden matkakorttisysteemi. Täällä voi ladata ainoastaan arvoa korteille, eli kuukausikortteja ei ole. Koska mulla pitäisi olla hollantilainen pankkitili käyttääkseni luottokorttia maksamiseen, ainoa paikka, jossa arvoa voi ladata käteisellä, on päärautatieasemalla. Kun leimaa itseään junaan, täytyy kortilla olla vähintään 20 euroa rahaa. Siis jos kortilla on esim. 19,90 euron arvosta rahaa, kone ei hyväksy leimaustasi ja saat sakot jos tarkastaja tulee. Tämän takia mun piti ainakin joka toinen päivä olla tyrkyttämässäni seteleitä palvelutiskillä ennen junaan menemistä. Muutaman kerran menin myös pummilla, koska ei ollut rahaa. Tokihan sitä ois kerralla voinut ladata kortille esim. 70 euroa, mutta oisin kuitenkin hävittänyt kortin välittömästi sen jälkeen. Eikä toi oo mitään halpaa lystiä, yksisuuntainen n. 12 minuutin matka junalla kustansi n. 2,30 euroa. Siihen sit vielä bussit päälle. Siispä nyt hehkutankin, että PYÖRÄ on hyvä asia. Ja HSL.


Elikkäs tässä nyt niitä kuvia sitten.


Harmi, etten ottanut kuvia tuosta talosta sisältäpäin, mutta tässä näkyy ainakin parveketta. Tuossa kämpässä oli siis kolme kerrosta, ensimmäinen tosin oli vaan ihan pieni eteinen, josta lähti jyrkät portaat ylös. Tokassa kerroksessa oli keittiö, olohuone (+ parveke) ja vessa, sit vielä yhdet jyrkät portaat ylimpään kerrokseen, jossa oli makuuhuone, työhuone ja kylppäri. Ihan jees.


Tämmöstä seutua toi tosiaan oli. Paljon lapsiperheitä ja ihania taloja ja pihoja. Huomaa kissa.




Tämä oli paikallinen ala-aste :| Toivottavasti lapset voivat silti hyvin.




Löysin jonkun ihme torninkin tuolta.


Tämmöstä.

Tiistaina kävin tosiaan ensimmäistä kertaa Amsterdamissa jos ei saapumispäiväni lentokenttäsekoilua lasketa. Ihan kivan oloinen paikka ja iso plussa siitä, etten eksynyt kertaakaan! Terv. nimim. eksyn matkalla kouluun. Viivyin vaan pari tuntia, kävin Paradisossa kattomassa Japandroidsin keikan ja lähdin himaan. Toi junamatka kesti alle puoli tuntia ja maksoi 7e suuntaansa, ei paha. Pitäis käydä ajan kanssa uudestaan. Sain Annalta sen museokortin, jolla pääsee vissiin ilmaiseksi museoihin koko maassa, joten toi pitäis ehdottomasti hyödyntää. Jos joku on käynyt esim. Amsterdamin museoissa, saa vinkata mielenkiintoisista vaihtoehdoista.



Tää biisi oli kyllä keikan ehdoton kohokohta. En ollut kuunnellut näiden uusinta levyä yhtään, joten tuli ihan yllätyksenä, että ovat coveroineet tätä Gun Clubin biisiä. Cova meno!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

these walls are paper thin and everyone hears every little sound

Kiva sunnuntai. Heräsin ajoissa ja lähdin pyöräilemään kohti Uithofia (= alue, jolla sijaitsevat yliopisto ja meidän koulu), tietysti pikkasen eksyin matkalla, mutta pääsin kuitenkin ajoissa perille. Sieltä lähdettiin hullun isolla porukalla pyöräilemään yhdessä kohti Fort Rijnauwenia. Tän homman oli järjestänyt yksi Anne, joka oli vaan sattunut kuulemaan, että tuolla metsässä on tommonen linnake ja sitä pääsi tänään katsomaan ilmaiseksi. Ensin mentiin vähän syrjemmälle vetämään piknik-eväitä (itelläni oli pikkasen köyhät eväät, koska en ehtinytkään tehdä aamulla leipiä) ja pelaamaan sellaista noppapeliä, jossa olin ihan paska. Sit lähdettiin pikkasen pienemmällä porukalla linnakkeelle, koska kaikki eivät halunneetkaan lähteä mukaan. Meillä kävi hyvä tuuri ja saatiin matkalle mukaan opas, joka osasi vetää kierroksen myös englanniksi. Pyörittiin alueella ja käytiin sisällä holveissa, joissa oli ihan keskellä päivää ihan säkkipimeää ilman taskulamppua ja todella kylmä. Sellaisissa olosuhteissa jengi on 1870-1945 hengaillut. Jotkut joutuivat olemaan linnakkeessa pisimmillään viisi vuotta niinä aikoina kun Saksa valtasi Hollannin. Seinille oli maalattu mm. alastomia naisia, elikkäs parasta mahdollista viihdykettä, sen ajan pornoa.

Koska mulla ei ole edelleenkään toimivaa kameraa, lätkin tähän nyt jotain Googlen kuvahaun tuloksia.





Kuvat täältätäältätäältä ja tuolta.

Ei päästy käymään toisessa rakennuksessa, mutta siellä kuulemma on erittäin suuri lepakkojen pesimäpaikka. Ne tulee sinne viettämään talvea syksyllä, joten sinne ei ole kesän jälkeen menemistä.

Nyt pitäis alkaa tekemään Business Englishin portfoliotehtävää, eli etsimään jotain lehtiartikkelia. Äsken näin sattumalta kuvan Sörnäisten Kurvista ja purskahdin täysin spontaanisti itkuun. Vähän on vissiin ikävä kuitenkin.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Noniin elikkäs täällä sitä järsitään Stroopwafelseja ja vietetään lauantaita himassa. Nää vohvelit on kyllä parasta paskaa mitä tällä maalla on tarjota. Tämmösiä:



Nuo on siis tommosia keksejä, joissa on ohut kerros toffeeta tuolla sisällä. Näiltä tuskin voi välttyä Hollannissa ollessaan, meille ainakin tyrkytettiin näitä jo heti ekana tutustumispäivänä koulussa. Varmaan täytyy kuskata pari pakettia Suomeen näitä.

Kuvia sanoin postaavani, joten pistetään nyt niitä tännekin. Lentokoneessa en jaksanut kaivaa kameraa esille, joten ei ole sellaista viime hetken "tuolla näkyy Helsinki tommosena pienenä plänttinä, hyvästi Suomi" -kuvaa niin kuin kaikilla.







Juu siis ekan yön majoittumispaikkani, Hotel de Admiraal näytti tuolta. Sai keitellä ilmaista espressoa ja nauttia sitä partsilla. Ihan ok 8+.



Sitten venailin taksia jotain sata tuntia tuossa edessä. Kävin viemässä mun matkalaukun rautatieasemalle säilöön, jotta on helpompi palloilla paikasta toiseen. Tajusin, etten ollut syönyt mitään sitten Arlandan lentokentän, joten kävin jossain leipomokahvilassa huitasemassa brie-juustopatongin ja sen jälkeen törmäsinkin ESN-tyyppeihin. ESN on siis Erasmus Student Network, toimii monessa maassa, myös Suomessa. Siellä oli tosiaan se luxemburgilainen äijä, jonka kämpille menin sit yöksi. Seuraavana päivänä pitikin jo lähteä koululle tutustumispäiville.








Koulun vieressä on siis lammaslaidun, ihan cunt basic. Kierreltiin mestoja ja lopuksi juotiin kaljaa. Sitten menin vielä koulun baariin juomaan lisää kaljaa. Ensimmäisen päivän perusteella koulu oli siis todella positiivinen yllätys.

Eikä se vieläkään tunnu ihan ylivoimaiselta. Hommia tulee toki aika paljon, mutta meillä on keskiviikot ja perjantait vapaita, joten se vähän tasapainottaa. Suurin ero Suomen ammattikorkeaan on, että täällä pitäis ostaa kirjoja. En ole vielä ostanut yhtäkään. Yhden kirjan meidän luokan pojat neuvoivat vaan lataamaan netistä ja antoivat linkin. Arvostan, toi ois nimittäin maksanut uutena jotain 70e. Toinen ärsyttävä juttu on, että esim. maanantaina mulla alkaa koulu klo 8.30, sitten on klo 10 saakka luento ja seuraava luento alkaa vasta klo 14. Toki siinä kerkeää tekemään tehtäviä ja ryhmätöitä, mutta aamutunnin lintsaaminen tuntuu myös suht houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Yllättävän hyvin oon kuitenkin pysynyt opetuksessa kärryillä ja oon aika innoissani, että saan opiskella nyt espanjaa. Oon aina tykännyt siitä kielestä, mutta koulussa sen opiskeleminen ei ole ollut mahdollista ja kansanopistossakin valitsin sitten italian kuitenkin. Espanja on nyt mun top1 seksikkäin kieli maailmassa.

Meillä on tosiaan international-luokka, jossa n. puolet on joko vaihtareita tai jostain muusta maasta tulleita tyyppejä, jotka suorittavat koulunsa Hollannissa. Puolet on sitten ihan hollantilaisia. Kaikki puhuu ihan mielettömän hyvää englantia ja tunnen itseni vammaiseksi koko ajan. Porukkaa on ainakin Saksasta, Norjasta, Kiinasta, Italiasta, Meksikosta ja Arubalta ja meikä Suomesta. Kun kerroin noille mistä olen, kommentit oli tyyliin "oh that's badass." Sain siis heti koviksen statuksen 8)

Nuo kiinalaiset tytöt muuten opettivat mulle ja Gerritille (Aruba-kundi) yksi päivä kiinaa. Sain selville, että mun kiinalainen nimi on 波索依娜. Yritin opetella kirjoittamaan tota, mutta ei vielä ainakaan lähde ihan ulkomuistista. Yritettiin saada niitä myös kertomaan meille kiinalaisia kirosanoja, mutta niitä ei vissiin kiinassa hirveästi ole. Tai ainakaan länsimaiden mittapuun mukaisia kirosanoja, koska tyttöjen mukaan jopa "mene pois" on todella ruma ja paha loukkaus. Saatiin kuitenkin yksi kirosana, nimittäin 操 (cao, lausutaan vähän kuin sao, mutta paljon kevyemmällä s-kirjaimella, melkein kuin englannin th-yhdistelmällä), joka on siis vapaasti suomennettuna "vittu". Kiroileminen on Kiinassa ihan toinen juttu, tytöt eivät meinanneet uskaltaa edes sanoa tuota sanaa, vaikka muita kiinalaisia ei ollut lähimaillakaan.

Nyt taidan lähteä kauppaan hakemaan huomisia piknik-eväitä, mennään Fort Rijnauweniin elikkäs tommoseen linnaan piknikille.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Tervehdys Hollannista

Mun piti ruveta kirjoittamaan blogia tästä vaihtohommasta jo ennen kuin lähden Suomesta, mutta en silloin saanut aikaiseksi. Aattelin, että heti perillä sitten. Oon kuitenkin ollut täällä jo kohta kolme viikkoa, hups vaan. Kaikenlaista odottamatonta tapahtui ja lähinnä päässä pyöri vaan ajatus, että missä mä nukun ensi yön. Aion tässä nyt vähän avata tätä valtavaa läjää paskaa.

Aloitin tietty asuntojen kattomisen Suomesta käsin. Halusin mieluummin löytää huoneen omia reittejäni kuin koulun kautta, mutta se osoittautui suht hankalaksi. Tosi monella huoneita tarjoavalla sivustolla on joku ihmisen elämää hankaloittava systeemi, kuten etttä en voi vastata mihinkään huoneilmoituksiin ellen maksa palvelun käytöstä 30e kuussa. Tämmöset tuli karsittua heti pois. Kaverin kehotuksesta pistin oman asuntohakuilmoituksen erasmate.com-sivustolle ja sitä kautta melko pian eräs kreikkalainen mies otti yhteyttä.

Miehen tarjoama huone kuulosti ja näytti hyvältä ja eipä aikaakaan kun se lähetti mulle jo vuokrasopimuksen allekirjoitettavaksi. Lähetin allekirjoitetun sopparin takaisin ja tyyppi lähetti vielä omalla allekirjoituksellaan sen mulle. Nyt mulla on myös laki puolellani, aattelin.

Mun piti maksaa takuuvuokra ennakkoon, 600 euroa. Laitoin ne menemään Western Union Money Transferin kautta, koska se oli kuulemma helpoin ja nopein ratkaisu. Vuokraisäntä kiitteli rahoista, neuvoi mua tulemaan taksilla rautatieasemalta kämpälle saapumispäivänäni ja lupasi lähettää puhelinnumeronsa palattuaan matkalta.

Ensimmäisen vitutuksen aiheutti pyyntö lähettää lisää rahaa, sillä kuulemma miehen isä, jonka omistuksessa asunto on, oli luullut mun lähettävän takuuuvokran lisäksi myös ensimmäisen kuun vuokran takuuuvokran mukana. Kieltäydyin maksamasta vedoten sopimukseen. Tätä tyyppi ei millään meinannut uskoa vaan sanoi, että jos ei ala rahaa kuulua niin sopimus puretaan. Tämä ei ollut mukavaa kuultavaa n. 3 päivää ennen lähtöäni ja pelkäsin, että mulla ei olisi kämppää ollenkaan jos en suostuisi. Pitkitin kuitenkin hommaa kyselemällä juttuja, mm. tyypin isän mailia, tyypin puhelinnumeroa, saapumisaikaa yms. Lähtöpäivääni mennessä tilanne oli edelleen auki. Helsinki-Vantaan lentokentällä katoin s-postit ja siellä tyyppi uhkaili taas purkaa sopimuksen. Laitoin viestin, että Western Union ei anna mun lähettää enää enempää rahaa ilman rekisteröitymistä, pistin koneen kiinni ja menin lentokoneesen.

Amsterdamin lentokentällä en ensin meinannut löytää laukkuani ja sitten myöhästyin junasta. Yritin soittaa vuokraisännän antamaan puhelinnumeroon, mutta siellä automaattinen ääni sönkötti jotain hollanniksi. Kysyin vieressä olevalta naiselta, että mitä tää meinaa ja kuulemma meinasi, ettei numero ole käytössä. Lähetin s-postia vuokraisännälle, että mikä on homman nimi, olen tulossa kämpälle. Tässä vaiheessa tajuntaani alkoi iskeä, että todennäköisesti kämppää ei ole. En kuitenkaan panikoinut vaan otin taksin saamaani osoitteeseen.

Ja juu, eihän sitä siellä ollut. Taksikuski oli ihana ja soitteli "naapureiden" ovikelloa kysyäkseen vielä heiltä neuvoa, mutta vastaus oli sama, tuollaista numeroa ei ole olemassa. Taksikuski oli kovin pahoillaan, mä en oikein enää osannut olla, olin kai jo varautunut siihen, että näin tulis käymään. Taksikuski lupasi myös selvittää tätä asiaa ja heitti mut hotelliin.

Seuraavana päivänä tapasin rautatieasemalla ESN-porukkaa ja niiden kanssa oli semmonen luxemburgilainen dude joka tarjoutui lähtemään mun kanssa SSH:n (Short stay solutions, koulun kanssa yhteistyötä tekevä opiskelija-asuntolajärjestö) toimistolle kysymään kämppää. Siellä ei tärpännyt, joten lux. burg. tyyp. (noloa, mulla ei oo mitään hajua miten sen nimi kirjotetaan, joten en viitti kirjoittaa sitä) tarjoutui majottamaan mua pari yötä. Samana päivänä tutustuin vielä unkarilaiseen Annaan, joka lupasi, että voin tulla sen kämppään asumaan kahdeksi viikoksi. Vitsi miten ihania tyyppejä. Siellä Houtenissa sitten majailin tosiaan ensimmäiset pari viikkoa, kunnes sain koulun kautta tämän huoneen, jossa nyt asun. Muuttaa tarvii vasta kun lähden Suomeen.

Tää on pienempi kuin oletin, mutta kyllä mun kamat tänne mahtuu. Kämppis on mukava, tarjoutui jo lainaamaan mulle ylimääräistä patjaansa jos haluan kutsua jonkun yöksi. Yhteiset tilat on vähän siivottomat, jengi ei oikein tajua tiskata astioitaan... Vessatkin vois olla paremmassa kuosissa. Mut näillä mennään.

Poliisi tutkii nyt tota huijaustapausta, mutta en luule liikoja. Luultavasti ne ei saa koskaan tietää, kuka se tyyppi oli. Se esiintyi väärällä nimellä ja ilmeisesti on tehnyt sitä monelle muullekin, aina eri nimellä ja tiedoilla yms. Viimeksi toissapäivänä lähetin poliiseille pyynnöstä noiden s-postien koodeja, että saavat niistä IP-osoitteet ja jos jotain muuta tarvitsevat. Toivottavasti se auttais. Senkin takia haluaisin, että toi tyyppi saadaan kiinni, ettei se kerkeä enää huijaamaan muita. Tokihan toi on jokavuotista ja monet tota harrastaa, joten jos suunnittelet vaihtoa ja huoneen hommaamista, ole varovainen ja vain harvoissa tapauksissa laita rahat etukäteen.

Tähän kaupunkiin oon saanut tutustua tosiaan jo kohta kolme viikkoa ja tykkään. Keskiaikainen keskusta on tosi nätti kanaaleineen ja puineen ja nää vähän normaalimmat alueetkin on tosi kivannäkösiä. Baaria ja klubia löytyy, yks coffee shopkin on testattu. Oon tutustunut tosi moniin tyyppeihin ja potentiaalia on muuhunkin kuin moikkailututtavuuteen. Esim. tänään oon menossa brittiläisen Amberin luokse bileisiin. Oltiin eilen sen kanssa Tivolissa bailaamassa vähän Tavastian lauantaidisko-tyyppisissä kemuissa ja oli kivaa. Luulin, että lähdin baarista suht aikasin, mutta oikeasti kello oli puoli viisi. En sit tiedä moneen se olisi ollut auki, varmaan kuuteen? Tuolla näyttäis olevan ihan ok keikkojakin tulossa, pitää siis mennä kokemaan Tivoli keikkamiljöönäkin.

Alan tässä valmistautua iltaa varten, laittelen huomenna ehkä taas jotain sönkötystä ja kuviakin tänne. Mun kameran akku tosin loppui jo kaksi viikkoa sitten enkä muistanut ottaa laturia Suomesta mukaan. Pitäis käydä jossain kamerakaupassa kyselemässä jos sais ostettua pelkän laturin, tai soitettava mutsille että laittaa tulemaan postissa. Nyt kun mulla on jopa osoite!

tiistai 5. heinäkuuta 2011

sommar i helsingfors

 




Pussikaljakävely ei mennyt ihan nappiin, ei nimittäin kävelty metriäkään. Kaljaa juotiin kyllä senkin edestä ja kivaa oli.